9/11 muisto

Siitä on nyt jo yli vuosikymmen, kun kaksi lentokonetta törmäsi WTC-torneihin Manhattanilla. Ensimmäinen reaktio oli epäusko, joka kuitenkin vaihtui nopeasti pelkoon ja kauhuun. Kaksi massiivista tornia romahti ja samaan aikaan Pentagonin seinään iskeytyi jälleen yksi kaapattu lentokone. Kuinka monta konetta oli vielä ilmassa ja kuinka moni niistä oli matkalla kohti seuraavaa kriittistä kohdetta? Kuten 9/11 tapahtumasta julkaistut dokumentit osoittavat, suurvallan korkean teknologian ilmavalvontajärjestelmä oli pitkään täysin hukassa. Ilmatilassa oli tuhansia lentokoneita ja toinen mokoma oli tulossa idästä ja lännestä kohti Pohjois-Amerikkaa. Kuinka hallita infrastruktuuria, joka yhdessä hetkessä muuttuu kriittiseksi?

Matkustin New Yorkiin pari viikkoa iskujen jälkeen. Kaupunki oli edelleen shokissa ja hämmästyttävän hiljainen. Hotellit ja ravintolat olivat puolityhjiä ja ihmiset pälyilivät epäluuloisena taivaalle, josta terrori oli tullut pari viikoa aikaisemmin. Lentokoneen ääni ei ollut enää osa miljoonakaupungin arkea, vaan se muistutti vaarasta, joka saattoi iskeä odottamatta mihin tahansa kohteeseen. Terroriteko oli tehnyt tehtävänsä. Itsensä uhranneet "martyyrit" olivat onnistuneet levittämään kauhua ja pelkoa.

New Yorkin ja Washingtonin sekä niitä seuranneiden Lontoon ja Madridin iskujen seurauksena tutkijat kiinnostuivat ns. kriittisistä infrastruktuureista. Moderni yhteiskunta on täysin riippuvainen suurista teknologisista järjestelmistä, jotka huolehtivat energian, veden, ruuan ja tavaroiden tuotannosta ja jakelusta. Nämä järjestelmät ovat ihmisen tekemiä ja ihmisen hallitsemia. Normaalioloissa järjestelmien läsnäoloa tuskin edes huomataan, mutta sähkö- tai vesikatkos ja vaikeudet ruuanjakelussa ajavat yhteiskunnan nopeasti kaaokseen. Uusin tieto parin vuoden takaisesta Tammimyrkystä kertoo, kuinka lähellä totaalinen katastrofi oli. Nokian vesikriisi aiheutti ainakin välillisesti muutaman ennenaikaisen kuoleman ja rutkasti surua ja murhetta alueen asukkaille, päättäjille ja yrittäjille.

Infrastruktuureja voidaan suojata ja niitä myös suojataan monella tavalla. Mutta suojaaminen vähentää järjestelmien tehokkuutta ja haittaa niiden perustoimintoja. Tutkijat ovatkin kehittäneet monenkirjavia riskinhallinta- ja arviointimenetelmiä, joilla riskiä ja uhkaa voidaan ennustaa ja siten myös vähentää. Nämä mallit ovat hyödyllisiä, mutta ne eivät poista infrastruktuurien haavoittuvuutta ja järjestelmiin kohdistuvia riskejä. Todellisessa elämässä teknologia, ihminen ja yhteiskunta ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja tähän vuorovaikutukseen sisältyy riskejä ja uhkia.

Infrastruktuurien kriittisyys palautuu lopulta teknologian perusperiaatteisiin. Teknologia ei ole pelkästään rautaa ja kompontteja, vaan yhdistelmä materiaa, tietoa, käyttöä ja osaamista. Nämä elementit sekoittuvat keskenään suunnitteluprosessissa, joka on teknologisen kehitystyön ehkä tärkein vaihe. Suunnittelu ei ole arvovapaata, koska suunnittelijat ovat osa ympäröivää yhteiskuntaa ja sen arvomaailmaa. Näin teknologia ja myös suuret teknologiset järjestelmät pitävät sisällään modernin yhteiskunnan arvot ja odotukset. Samalla ne sisältävät myös mahdollisuuden hyvään tai pahaan. Näistä teknologian sisäisistä voimakentistä ei päästä eroon, vaikka rajat katoavat ja globalisaatio piirtää maailmankartan uuteen uskoon.

Yksi 9/11 tragedian symboleista on pohjoistornista pääalaspäin putoava mies. Kuvaa on paljon kritisoitu epäeettisenä, mutta toisaalta sitä on pidetty sykähdyttävänä osoituksena siitä, millaisiin ratkaisuihin ihmiset päätyvät äärimmäisessä hädässä. Kova ja kylmä betonifasaadi saattelee onnetonta uhria kohti WTC-tornien etuterassia, josta tuli hänen kuolinpaikkansa. Kuva kertoo tilanteen yllättävyydestä. Kun teknologinen maailma järkkyy, ihmiselle jää vain vähän, jos lainkaan, aikaa varautua tilanteeseen. Järjestelmät ovat massiivisia ja niihin sisältyy äärimmäisen suuria energialatauksia. Kun New Yorkin tornit romahtivat, seismiset asemat mittasivat energiapurkauksen toisella puolella maailmaa. Tällaisessa katastrofissa yksittäisen ihmisen mahdollisuudet ovat minimaaliset.

Tässä tarkempi kertomus kuvasta ja 9/11 tragediasta
http://www.esquire.com/features/ESQ0903-SEP_FALLINGMAN