Mitä tapahtui Innovaatio-Suomelle

NOKIA:n matkapuhelinliiketoiminnan myynti Microsoftille on herättänyt suurta huomiota ja suuria tunteita Suomessa. Nyt menetettiin ICT-klusterin tukijalka ja samalla Suomen selvästi tunnetuin korkean teknologian yritys. NOKIA:lle jäivät verkot, kartat ja patentit, mutta ne eivät edusta suomalaista innovatiivisuutta samalla tavalla kuin vuosittain vaihtuvat matkapuhelinperheet. Mitä tapahtui Innovaatio-Suomelle?

Kysymykseen haluaisi löytää yhden ja kaiken selittävän vastauksen. Tämän päivän (5.9.) HS haastatteli Jorma Ollilan Dream-teamin jäseniä, jotka yksi toisensa jälkeen kieltäytyivät kertomasta yksinkertaista syytä tapahtuneeseen. Nokia menetti markkinaosuutensa juuri älypuhelimissa, joissa yhdistyvät muotoilu, käyttö ja monialainen tietoyhteiskunnan hyödyntäminen. Tähän tarvitaan joustavaa ja tahokasta käyttöjärjestelmää, joka jättää käyttäjälle aikaa keskittyä olennaiseen. Nokian Symbia ei tähän taipunut ja Meegon mahdollisuudet menivät strategiseen päätökseen, jolla käyttöjärjestelmäksi tuli Microsoft.

Suomalaisen innovatiivisuuden historia on varsin lyhyt. Vielä suuren laman aikaan eli 1990-luvun taitteessa suomalaiset eivät pitäneet itseään erityisen innovatiivisena. Metsäteollisuus oli bulkkiteollisuutta, samoin maa- ja metsätalous. Metalliteollisuudessa oli yksittäisiä innovatiivisia soluja, mutta Made in Finland korkean teknologian ykkösnyrkkinä oli mahdoton ajatus. Suomalaisilla oli tasapäinen koulutusjärjestelmä, jonka uskottiin ennemmin tukahduttavan kuin edistävän innovatiivisuutta.

Sitten tulivat Pekka Himanen ja Manuel Castels. Vuonna 2002 julkaistu "Information Society and the Welfare State" kertoi Nokian nousun uudella kielellä. Himanen ja Castels väittivät, että juuri hyvinvointivaltio tuotti innovatiivisuutta, josta Nokia ja ICT-klusteri olivat parhaat esimerkit. Suomen päättäjät ja epäilemättä suuri yleisö halusi uskoa tähän selitykseen, joka oli vähintäänkin epäkonventionaalinen. Yleensä uskottiin, että innovaatio tarvitsi kilpailua, stressiä, kovaa työtä, hikeä ja ehkä myös luovuutta. Tällainen paikka oli Silicon Valley Californiassa. Sinne Suomi lähetti Tekesin ja Sitran tutkijat selvittämään, miten paikallinen innovaatiomylly jauhoi globaaleja menestyskertomuksia. Suomeen ei Piilaaksoa sopinut, vaikka jotain sellaista ajateltiin Salon ja Turun välille sekä Oulun ja Keilaniemen business-laaksoihin. Suomi luotti klustereihin, joiden uskottiin tuottavat suuria innovaatioita omalla merkillisellä tavallaan.

Mitä Nokialle tapahtui? Tutkimus varmaan valottaa monimutkaisen ilmiön taustoja. Tässä yhteydessä voin vain tyytyä arvailemaan. Minä uskon, että Nokia kaatui teknologiseen momentumiin, jonka ytimessä oli yhtiön insinöörivetoinen kulttuuri. Tätä teemaa on käsitelty aikaisemminkin, mutta uskon sen olevan tärkeä tekijä yhtiön perikadossa. Insinöörikulttuurilla tarkoitan seuraavaa:

Suomalaiset insinöörit on koulutettu Oulua lukuunottamatta eristyneissä yksiköissä, joilla on vain vähän tai ei lainkaan yhteyttä muiden tieteenalojen edustajiin. Otaniemestä on tullut teknologiakeskus, josta kuitenkin puuttuvat käyttäjiä lähellä olevat humanistit ja yhteiskuntatieteilijät. Toki tutkimusta on tehty teknologian ja yhteiskunnan vuorovaikutuspinnasta, mutta tähän tutkimustraditioon insinöörit eivät ole osallistuneet. Toisaalta insinöörien koulutus on edelleen, ja jos mahdollista, vieläkin enemmän painottunut tekniikkaan ja luonnontieteisiin. Kosketuspinta tavalliseen käyttäjään, hänen maailmaansa ja arvoihinsa on jäänyt vähälle.

Nokiassa oli toki insinöörejä monesta maasta ja globaalina yrityksenä Nokia katseli puhelinmarkkinoita lintuperspektiivistä. Globaalit yritykset ovat kuitenkin vahvojen johtajien ja vahvojen visioiden vetämiä yrityksiä, joissa soraäänet hukkuvat yleisesti hyväksytyn toimintanormiston alle. Ehkä Nokiassa tapahtui tällainen siirto 1990-luvun lopulla, jolloin yhtiö kuroi etumatkaa kilpailijoihin juuri korkeatasoisilla puhelimilla ja virtaviivaisella logistiikalla. Korkean teknologian laite oli kuluttajille statussymbooli, johon oltiin valmiit sijoittamaan vähät varat.

Muutos tuli nopeasti ja se oli järisyttävä. Apple ja sen ohessa Samsung ja muut globaalit valmistajat tekivät innovaatioita, joista Nokia insinöörit tuskin edes uskalsivat uneksia. Innovaatiot olivat käytännöllisiä eli puhelimet olivat helppoja käyttää ja niihin oli helppo lisätä monenkirjavia applikaatioita. Syntyi ekosysteemi, jonka ytimessä olivat suurten yritysten kulttuurisesti orientoituneet strategiajohtajat.

Nokialle jäivät verkot, kartat ja pantit. Varsinkin verkkojen kehittäminen on insinöörityötä, jossa Nokia on vahva tekijä globaalissa maailmassa. Siksi Nokialle voidaan ennustaa hyvää tulevaisuutta. Lisäksi yhtiö on taas taka-ajoasemissa, mikä sopii paremmin suomalaisille kuin ehdoton markkinajohtajan rooli.

Tässä hyvää luettavaa: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Suomi+rakensi+hyvinvointiaan+pett%C3%A4v%C3%A4lle+perustalle/a1378276979346?ref=hs-top4-1